Muuttuva maailma vaatii laaja-alaista ongelmanratkaisua
Kuva 1: Suunnittelun eri suuntausten kehitystä toiminto- ja käyttäjäkeskeisestä ihmiskuntakeskeiseen kuvaava kaavio (Russell & Buck, 2020).
Digipalvelua suunniteltaessa keskitytään tyypillisesti sen loppukäyttäjän välittömiin tarpeisiin. Yksilökeskeisyyden on kuitenkin huomattu aiheuttavan yllättäviä seurauksia ja epäsuoraa vahinkoa niin ympäristön kuin palveluita ympäröivien yhteisöjenkin kannalta. Esimerkiksi yksityishenkilöiden kotien lyhytvuokrauspalvelu AirBnB mahdollistaa käyttäjilleen halpoja, helppoja ja autenttisia lomakokemuksia. Lyhytaikaisen alivuokrauksen suosion kasvaessa sen kuitenkin on huomattu vaikuttavan negatiivisesti muihin asukkaisiin ja jopa kokonaisiin asuinalueisiin. Toisin sanoen, vaikka kokemus olisikin käyttäjälähtöisestä näkökulmasta onnistunut, se voi ihmiskuntakeskeisestä näkökulmasta olla ongelmallinen. Huomioimalla välittömän käyttökokemuksen ympäröivän viitekehyksen suunnitteluvaiheessa, palveluntuottaja voi säästää piilevissä kustannuksissa, sujuvoittaa palvelun käyttöönottoa sekä vahvistaa yrityksen riskien hallintaa.
Viime vuosikymmenten aikana suunnitteluprosessin tueksi on kehitetty uusia, laaja-alaisempien ongelmien tarkasteluun tähtääviä toimintamalleja. Alun perin käyttäjälähtöisestä suunnittelusta (user-centered design) alkunsa saanut suhteellisen tuore lähestymistapa, ihmiskeskeinen suunnittelu (human-centered design), on saanut hiljattain rinnalleen uuden alalajin, ihmiskuntakeskeisen suunnittelun (humanity-centered design). Mitä pidemmälle design-ajattelua laajennetaan, sitä enemmän kehitettävillä palveluilla tavoitellaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja niiden suunnittelu tapahtuu yhdessä kokonaisten yhteisöjen kanssa (kuva 1).
Kuinka laajentaa fokus yksilöstä ympäristöön?
Kuva 2: Ihmiskeskeisestä (vas.) ympäristökeskeiseen (oik.) hierarkiaan siirtymistä kuvaava illustraatio (Snezl Dähnert mukaan, 2021).
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja ihmiskuntakeskeisessä suunnittelussa huomaakin äkkiä paljon yhteistä monen muun laajavaikutteisen suunnittelufilosofian kanssa. Näitä ovat muun muassa elämäkeskeinen suunnittelu (life centered design), ympäristökeskeinen suunnittelu (environment centered design) sekä järjestelmälähtöinen designajattelu (systems oriented design thinking).
Ihmiskeskeisiin suunnitteluprosesseihin verrattuna nämä lähestymistavat laskevat käyttäjät yhdeksi osaksi suurempaa kokonaisuutta (de-centering users). Toisin sanoen käyttäjä on tarkastelussa läsnä, muttei lähtökohtaisesti muita toimijoita tärkeämpi (kuva 2). Tämä voidaan mahdollistaa nostamalla ympäristön edustajat esimerkiksi persoonaprofiilien (non-human personas) avulla käyttäjien kaltaisiksi toimijoiksi tai kartoittamalla ympäristövaikutuksia tuotantoketjun eri osissa.
Minnaleena Jaakkola
minnaleena.jaakkola@netum.fi