Valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta keväällä 2024. Kandidaatin tutkielmassani käsittelen ympäristöystävällisten suunnittelukäytänteiden mahdollisuuksia vaikuttaa digipalveluiden hiilijalanjälkeen.
Vastuullisuus on tulevaisuuden ICT-ammattilaiselle keskeinen taito
Vastuullinen ohjelmistokehitys on mielestäni todella kiinnostava ja tärkeä aihe! Kirjallisuuskatsauksessani “Green Design: Muotoiluosaaminen ICT-alan vihreän siirtymän mahdollistajana” etsitään nimensä mukaisesti tapoja edistää digipalvelukehityksen vastuullisuutta suunnittelijoiden näkökulmasta. Samaa aihetta olen käsitellyt kirjoittaessani Netumin suosittua Green Design -opasta.
Tällaisia teknisen ja humanistisen koulutuksen yhtymäkohtia pitäisi mielestäni käsitellä enemmän osana ICT-alalle johtavien tutkintojen opetussuunnitelmaa. Näin opiskelijoilla olisi valmistuessaan paremmat valmiudet soveltaa osaamistaan laajemmassa kontekstissa ja ottaa huomioon esimerkiksi tietotekniikan etiikkaa. Oli myös onnekas sattuma, että lopputyötä kirjoittaessani pääsin samaan aikaan osallistumaan ensimmäistä kertaa järjestettävälle Aalto-yliopiston Elements of Sustainable ICT -kurssille. Kurssimateriaaleista sain paljon taustamateriaalia tutkielmaani. Viime vuosina Suomen korkeakoulut ovatkin kehittäneet useita vastuullisuuteen keskittyviä kursseja ja tutkinto-ohjelmia vastatakseen tuleviin osaajatarpeisiin.
Kuten Netumin viime kesän blogisarjassa totesimme, teknologia-ala on vastuussa huomattavasta osasta maailman ilmastokriisiä vauhdittavista päästöistä ja se käyttää huiman määrän globaalisti tuotetusta energiasta. Etenkin tekoälyn suosion myötä edellä mainittujen ennustetaan kasvavan räjähdysmäisesti. Tutkimusta vastuullisesta teknologiakehityksestä tarvitaan siis kipeästi. Aiheen käsittely jatkuu myös minulla työn ja tulevan tietojenkäsittelytieteen maisterin tutkinnon merkeissä.
Green Design haastaa tekijät miettimään ympäristöä
ICT-alalla ei voida tuudittautua digitalisaation mahdollistaman päästöjen vähentämisen potentiaaliin, vaan sen välittömiin, alati kasvaviin ympäristövaikutuksiin on suhtauduttava vakavasti ja reagoitava nopeasti. Pelkkään toiminnan tehostamiseen ei voida tukeutua, sillä tyypillisesti teknologian kehittyessä myös sen kuluttaminen kasvaa syöden tehostamisen tuottamat säästöt. Tätä ilmiötä kutsutaan Jevonin paradoksiksi. On myös todennäköistä, että tulevina vuosina fyysisen maailman resurssien rajoitteet alkavat vaikuttaa teknologiakehitykseen ilmastokriisin edetessä. Tästä syystä itse digipalvelukehityksen käytänteiden on muututtava ympäristöystävällisemmiksi vihreän siirtymän mahdollistamiseksi.
Digipalveluja suunnittelevilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa palveluiden hiilijalanjälkeen erilaisin tavoin. Luonto ja ihmiskunta tulisi ottaa huomioon tuotantoprosessin alusta alkaen. Teknisten käyttöliittymäelementtien optimoinnin lisäksi suunnittelijat voivat edistää digitaalista kiertotaloutta panostamalla palveluiden sisältämiin loppukokemuksiin, irtisanoutumalla huomiotaloutta tukevista suunnittelukäytännöistä sekä kehittämällä palveluihin erilaisia vaihtoehtoisia käyttötapoja. Esimerkiksi verkkopalvelujen responsiivisuus, eli ruudun näkymän skaalautuvuus, voisi toteutua myös ympäristöystävällisyyden näkökulmasta: näkymän elementit voisivat muuttua vähemmän laitteen akkua tai mobiilidataa kuluttavaksi tilanteesta riippuen. Vaihtoehtoisesti käyttäjiä voisi tutustuttaa erilaisiin tumman tilan kaltaisiin vaihtoehtoisiin vähähiilisiin käyttöliittymiin.
Kaiken kaikkiaan Green Designin keskeinen sanoma on tämä: mitä kevyempi palvelun tekninen toteutus on ja mitä nopeammin, vähillä toiminnoilla ja eri näkymien lataamisella käyttäjä saa tavoitteensa täytettyä, sitä laadukkaampi ja ympäristöystävällisempi kokonaisvaltainen käyttökokemus on. Ylipäätään laadukkaalla käyttökokemuksella vaikuttaisi tutkielman mukaan olevan yhteys digipalvelun ympäristöystävällisyyteen. Tärkeintä olisi vahvistaa käyttäjän toimijuutta ja varmistaa korkea saavutettavuuden taso. Näin vältetään turhaa harhailua palveluissa ja autetaan loppukäyttäjiä pääsemään tavoittelemaansa lopputulokseen. Sujuvan palvelupolun on tutkittu myös vaikuttavan positiivisesti konversioon, eli myyntiin tai vaikkapa onnistuneiden lääkäriaikojen varausten määrään.
Suunnittelijat ovat vihreän toiminnan liima
Suunnittelutyö on kuitenkin monen eri tekijän summa: vaikka jokin väri olisi ruudulla energiatehokkaampi, se voi olla saavutettavuudeltaan toista huonompi vaihtoehto. Suunnittelijoiden onkin ammattitaitoaan hyödyntäen pystyttävä punnitsemaan kokonaisvaltaisesti, mitä suunnittelupäätöksissä priorisoidaan.
Suunnittelijoiden osaaminen ei rajoitu vain itse palvelukehitykseen, vaan he tyypillisesti omaavat nk. pehmeitä taitoja, jotka tutkielman mukaan voivat olla avainasemassa vastuullisuutta edistäessä. Esimerkiksi käyttäjien ymmärtäminen on suunnittelijoille keskeinen taito, jonka avulla voidaan löytää tapoja kannustaa käyttäjiä vihreämpiin valintoihin. Tuuppauksella (nudging) tarkoitetaan käyttäjän valintoihin psykologisesti vaikuttamista ja sen on huomattu olevan keino helpottaa vastuullisempien elämäntapojen omaksumista. Tuuppaus voi olla huomaamatonta, kuten vastuullisten vaihtoehtojen korostamista käyttöliittymässä, tai selkeästi viestittyä, kuten toimintojen ympäristövaikutusten listaamista niiden yhteyteen.
Tutkielmaa työstäessä kävi myös ilmi, että vaikka vastuullisuus on jo suhteellisen tunnettu teema, monilta yrityksiltä puuttuvat konkreettiset toimet sen edistämiseksi osana palvelukehitysprosessia. Tuloksena on tällöin helposti mm. vastuullisuuden edistämisen jääminen yksittäisten innokkaiden työntekijöiden harteille, tiedon ja toimien siiloutuminen sekä selkeän vastuunjaon ja kommunikaation puuttuminen. Vastauksena tähän on selkeä strategia sekä etenkin keskitason johtohahmojen sitouttaminen vastuullisuustyöhön - näin toimet saadaan realistisesti sisällytettyä eri tiimien arkeen. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, etteivät ICT-alan ammattilaiset voi omalla aktiivisuudellaan tai osaamisellaan paikata lainsäätäjiltä ja poliitikoilta vaadittavia toimia ilmastokriisin pysäyttämiseksi.
Voit tutustua tutkielmaan tarkemmin Tampereen yliopiston arkisto Trepossa.
Minnaleena Jaakkola
minnaleena.jaakkola@netum.fi
Lähteet:
Minnaleena Jaakkola (2024). Green Design: Muotoiluosaaminen ICT-alan vihreän siirtymän mahdollistajana, Trepo
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202405236242
Aalto Yliopisto (2024). Elements of Sustainable ICT – kurssi
https://www.aalto.fi/fi/elamanlaajuisen-oppimisen-kurssit-ja-ohjelmat/elements-of-sustainable-ict
