Digitalisaatio on muuttanut tapaa, jolla yritykset toimivat ja kilpailevat. Onnistuneen digitalisaatioprojektin toteuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, resursseja ja ennen kaikkea oikeanlaista ajattelutapaa. Yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka usein jää huomiotta, on tekemättömän työn maksimointi.
Ihmisten luontainen piirre on miellyttää toisia. Jos meiltä pyydetään jotain, sanomme tähän yleensä kyllä. Tämä sama pätee projekteissa. On vaikea sanoa ei, kun eri sidosryhmät pyytävät asioita, jotka he kokevat tärkeäksi.
Tekemättömän työn maksimointi tuo mukanaan monia hyötyjä:
- Tehokkuus: Prosessien virtaviivaistamiset parantavat tehokkuutta ja vähentävät virheiden määrää.
- Kustannussäästöt: Vähemmän turhaa työtä tarkoittaa myös pienempiä kustannuksia.
- Parantunut asiakaskokemus: Kun projekti keskittyy olennaiseen, se pystyy tarjoamaan parempaa palvelua ja vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin nopeammin.
- Kilpailukyky: Tehokkaammat prosessit ja parempi asiakaskokemus parantavat yrityksen kilpailukykyä markkinoilla.
Eli saat enemmän, parempaa, vähemmällä. Toisin sanoen se on viisaasti tehty.
Katseet suppiloon
Käytän yleensä Henrik Knibergin yli kymmenen vuotta sitten tekemän videon suppiloa (tuotteenkehitysjono) esimerkkinä siitä, mitä käy, jos kehitystiimille viedään liikaa työtä. Meillä on rajallinen määrä mahdollisuuksia vaikuttaa kehitystiimin kapasiteettiin. Osaava Scrum Master saattaa saada kasvatettua tiimin kapasiteettia, mutta raja tulee aina jossain kohtaa vastaan. Lisäksi projekteissa yleensä kiinnitetään liikaa huomiota tuotosten (output) määrään, ei asiakasarvoon (outcome), mitä toiminnallisuuksilla saavutetaan.
Kuva: Henrik Kniberg, Agile Product Ownership in a nutshell (kuva muokattu alkuperäisestä)
Kuten kuvasta näkyy, tiimin kapasiteetti on tässä esim. 4-6 tuotosta viikossa. Jos taas tuoteomistaja tuo suppiloon 10 tuotosta viikossa, alkaa suppilo täyttyä ja peräpäässä olevien tuotosten työn alle ottaminen alkaa viivästyä. Näin ollen tuoteomistajan tulee jatkuvasti tarkkailla suppiloa (tuotteenkehitysjonoa) ja reagoida siihen. Tämä tarkoittaa, että asioille pitää pystyä sanomaan ei. Kun suppilo on täynnä ja tärkeitä toiminnallisuuksia jää saamatta, kohdistuvat projektien katseet yleensä kehitystiimiin. On kyllä tärkeätä arvioida pystyisikö kehitystiimin kapasiteettia kasvattamaan, mutta vielä tärkeämpää olisi keskittää katseet myös suppiloon (tuotteenkehitysjonoon) ja mitä siellä on - sekä siihen, mitä siellä ei pitäisi olla!
Tämä ei tarkoita sitä, että jokin toiminnallisuus olisi välttämättä täysin jätettävä tekemättä. Jos tuotoksia pilkkoo ja priorisoi arvopohjaisesti, helpottaa tämä asiakasarvon maksimointia. Tavoitteena on siis poistaa kaikki ylimääräinen, joka ei tuota asiakasarvoa loppukäyttäjille. Näissä tehtävissä osaava tuoteomistaja käyttää hyväkseen sidosryhmiä ja kehitystiimiä, hänen ei tarvitse tehdä sitä yksin.
Jos kaipaat luotettavaa kumppania digitalisaatiohankkeeseesi, ota yhteyttä, autamme mielellämme!
Lähde
Henrik Kniberg, Agile Product Ownership in a nutshell, video: https://www.youtube.com/watch?v=502ILHjX9EE
