Kirjoittaja on Sanna Nuutinen - olympiaurheilija ja golfammattilainen LPGA-kiertueella Yhdysvalloissa sekä Naisten Euroopan kiertueella. Netum on mukana tukemassa Sanna Nuutisen uraa.
Golf on perinteinen herrasmieslaji, jossa kunnioitetaan pukeutumisetikettiä ja satoja vuosia vanhoja perinteitä. Laji on kuitenkin muuttunut hurjaa vauhtia viime vuosien aikana ja modernisoitunut uusimman teknologian myötä. Välineet ovat ottaneet suuren harppauksen eteenpäin ja nykyään lajin kattojärjestöt pysyvät kiireisinä asettaessaan rajoja ja sääntöjä välinekehitykselle. Välinevalmistajien joka vuosi julkaisemat uudet mailat ja pallot käyvät läpi tarkan seulan ennen kuin ne hyväksytään virallisesti markkinoille. Insinöörit ovat niin päteviä ja tutkimus kehittynyttä, että vain taivas olisi muuten enää rajana draivin pituuksille ja golfpallon kierreominaisuuksille. Nykyiset golfkentät jäisivät liian lyhyiksi, jos kaikki toistaan kehittyneemmät monsteridraiverit sallittaisiin.
Huippu-urheilu, golf mukaan lukien, on iso bisnes. Ammattilaiskilpailujen palkintosummat kasvavat koko ajan suuremmiksi. Myös kilpailu on kovempaa kuin koskaan. Tämän takia kaikki (lailliset) keinot on otettava käyttöön ja hiekkaesteiden kivet käännettävä pyrkiessä keksimään keinoja, joilla kehittää itsestään robotin kaltaista birdiekonetta. Golfalan yrittäjät ovat oivaltaneet tämän. Markkinat ovat viime vuosina vallanneet erilaiset lyöntitutkat. App-storet täyttyvät svingivideon analysointia ja golfkierroksen lyöntitilastointia varten suunnitelluista applikaatioista ja perinteiset paperiset tuloskortit ovat siirtyneet digitaalisiksi.
Myös online-valmennus on yleistynyt ja perus klubipelaajalla on mahdollisuus saada opetusta huippuvalmentajalta toiselta puolelta maailmaa. Raha vaihtaa omistajaa ja taas saadaan mukaan yksi iloinen harrastelija, joka luulee löytäneensä parannuksen slice-ongelmaansa. Lyönnit eivät kuitenkaan välttämättä suoristu. Ongelma ei ole siinä, että valmentaja ei olisi osannut auttaa videon välityksellä. Svingimuutokseen vaadittavia toistomääriä ei mikään teknologia vaan voi tehdä puolestasi. Ainakaan vielä.
Itse käytän videovalmennusta osittain, sillä matkustan paljon ja säännöllinen palaute valmentajalta on tärkeää. Arvostan kuitenkin ihmiskontaktia, eikä videopuhelu valmentajan kanssa koskaan anna samanlaista täyttymystä kuin vuorovaikutus livenä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta kaikkea ei vain voi siirtää bittiavaruuteen.
Teknologia päivittäisen harjoittelun tukena
Käytämme teknologiaa myös päivittäin harjoittelun tukena. Etäisyydet kohteeseen mittaan laserkiikarilla, kun ennen otin metrimitan askeleilla. Kiikarit ovat olleet markkinoilla jo pitkään, mutta kehittyneemmät lyöntitutkat ovat yleistyneet vasta viime vuosina. Minulla on tanskalaisten kehittämää Trackman. Se on kannettavan tietokoneen kokoinen oranssi laite, joka asetetaan muutaman metrin päähän pallon taakse, kohteen suunnassa. Laite muodostaa Wi-fi yhteyden, johon oma laite yhdistetään. Käytän iPhonea reissatessa ja tietokoneen näyttöä golfhallilla harjoitellessani.
Ruudulle ilmestyy kaikki mahdollinen golfmailan ja pallon liikkeitä mittaava data, mitä ajatella saatta. Lukuja on reilu kolmekymmentä, joista seuraan muutamaa. Omat suosikkini ovat pallon lentomatka, kierteen määrä, mailan tulokulma osumassa, lavan asento suhteessa mailan pallolle tulolinjaan, mailanpään- ja pallon nopeus sekä pallon lähtökulma. Informaatiotulva on valtava ja tärkeintä onkin pystyä valitsemaan itselle se relevantein. Muutoin tieto saattaa lisätä tuskaa. Yliajattelu onkin yksi suurin este esimerkiksi urheilijoiden tavoittelemaan flow-tilaan pääsemisessä.
Laitteeni maksaa henkilöauton verran ja herättää usein hämmennystä lentokentän turvatarkastuksessa. Tämä onkin arvokkain käsilaukku, jota olen koskaan kannellut käsissäni. Uskon kuitenkin, että investointi on jo maksanut itsensä takaisin. Välitön palaute, jonka saan päivittäin harjoitellessa on oppimisen kannalta tärkeää. Joskus saattaa tuntua, että lyönti lähti kivasti (etenkin hallissa harjoitellessa, kun lyödään palloja seinään), mutta huippu-urheilu on muutakin kuin vain fiilis. Välillä tarvitsemme objektiivisen totuuden ja valmentajaakin on helppo uskoa, kun hän voi perustaa väitteet ruudulla näkyviin faktoihin.
Tämä laite on myös harrastajille tuttu, sillä useassa talviharjoittelupaikassa on Trackman-simulaattori. Laite tarjoaa lyöntianalysoinnin lisäksi simulaattoriominaisuuden, jonka avulla pääsee pelaamaan maailman huippukenttiä virtuaalisesti. Lieneekin ainoa videopeli, jota aikuisena olen haltioituneena pelannut.
Ammattiurheilun tulevaisuus – apuvälineitä ja optimoituja hormonitasoja?
Maailman ykköspelaaja Rory Mcilroy kertoi ottaneensa glukoosia mittaavan anturin käsivarteensa, jotta hän voisi optimoida verensokeritasonsa. Oikeanlainen ravinto ja sen nauttimisen rytmittäminen ovat toki hyvin tärkeitä huippusuorituksen kannalta, mutta ajatella, että joku on jo niin ylivoimainen lajissaan, että tällainen ”hifistely” on enää ainoa keino saavuttaa seuraava taso.
Sykettä ja palautumista mittaavat kellot kädessä ovat jo arkipäivää niin huippu-urheilijoiden kuin harrasteliikkujienkin keskuudessa. Mutta kuinka kaukana olemmekaan siitä, että pian ihon alle asetetaan siruja tai muita optimoimaan esimerkiksi hormonitasapainot?
Ehkä tulevaisuudessa ammattiurheilijat ovat robotin kaltaisia koneita. Edelleen on olemassa kuitenkin yksi iso muuttuja. Me olemme ihmisiä ja teemme inhimillisiä virheitä. Se onkin urheilun kauneus. Voit olla huippuusi viritetty ja treenattu ihmiskone, mutta silti tiukan paikan edessä saatat potkaista pilkulta yli maalin tavoitellessasi vasenta yläkulmaa, jonne saat pallon lähes sadan prosentin varmuudella harjoituksissa. Petät kansakunnan ja itsesi.
Perus harrastepelaaja saa lohtua siitä, kun näkee telkkarista kuinka myös nähä ihmiskoneet mokaavat välillä.
Voisiko teknologiasta olla tulevaisuudessa siihen, että se saisi meidät hallitsemaan tunteitamme ja suoriutumaan optimaalisesti aina myös paineen alla? Mutta miten tylsää kilpaurheilun seuraaminen sitten olisi?
